Jar­no Val­to­sen pu­he GAZAN LAP­SIEN PUO­LES­TA JÄR­JES­TE­TYS­SÄ KYNT­TI­LÄ­MIE­LE­NO­SOI­TUK­SES­SA

Kun kerroin tulevani puhumaan tähän tapahtumaan, minulta kysyttiin, että kumman puolella olen Gazan kriisissä. Vastasin tähän olevani ihmisten puolella.

Erityisesti niiden ihmisten puolella, jolla ei ole osaa eikä arpaa Gazan kriisiin, mutta joutuvat kärsimään sen seuraukset ankarimmillaan. Gazan lapset eivät ole vain tilastoja tai uutiskuvia; he ovat yksilöitä, joilla on unelmia, toiveita ja oikeus elämään rauhassa ja turvassa. Nyt nuo oikeudet on kuitenkin väkivaltaisesti riistetty heiltä. Viime perjantaihin mennessä Gazan uhriluvuksi raportoitiin yli 11 tuhatta, joista lapsia 4506. YK:n pääsihteeri Antonio Guterres kuvaili Gazan muuttuneen ”eläväksi painajaiseksi” ja ”yhdeksi suureksi lasten hautausmaaksi”.

Yksi Gazan uhreista oli 14-vuotias tyttö nimeltä Hala Mufid Abu Saada, joka Washington Postin mukaan rakasti piirtämistä, tanssimista ja laulamista. Hala, hänen äitinsä veljensä ja viisi siskoaan kuolivat lokakuun 16. päivänä Israelin ilmaiskussa.

Ehdotan, että pidämme minuutin hiljaisen hetken Halan ja tuhansien muiden Gazan uhrien muistolle.

Systemaattinen ja laiton kansanmurha on käynnissä silmiemme alla. Äänestämällä tyhjää YK:n tulitaukoa vaativassa päätöslauselmassa Suomi siirtyi historian väärälle puolelle. Tavallisten ihmisten ja lasten tappaminen on lopetettava ja humanitaarisen apu Gazaan on käynnistettävä heti. Tämä on se viesti, joka meidän tulee kansalaisyhteiskunnan jäseninä kohdistaa entistä päättäväisemmin Suomen hallitukselle.

Juuri nyt meidän tulee myös tukea järjestöjä, jotka työskentelevät Gazan lasten hyväksi, ja levittää tietoisuutta heidän tilanteestaan.

Kynttilämielenosoituksen hengessä siteeraan tähän lopuksi Martin Luther Kingiä, jonka mukaan pimeyttä ei poisteta pimeydellä, ainoastaan valo voi tehdä sen.

Meillä kaikilla, riippumatta siitä, missä päin maailmaa olemme, on voima vaikuttaa sanoillamme ja teoillamme.

Kiitos.